Tänään on ollu vittumainen päivä. Menin eilen 19.30 nukkumaan ja heräsin kuudelta aamulla, ei meinannu jaksaa, pikkasen pistäny stressi päälle.

Koko päivän taas ahdistanu. Koulussa pystyin olemaan suhteellisen hyvin, siel jotenkin vaan toisinaan unohtaa sen ahdistuksen, en sit tiiä johtuuko ilmapiiristä vai tekemisen paljoudesta.

Koulun jälkeen kuljeskelin vaan kaupungilla ilmansyytä, kuljin vaan. Alan muistuttamaan elävää/kuollutta. Tuska sisimmäsäni on niin suuri, että jos voisit jakaa sen muiden kanssa, ainakin muuutama miljoona ihmistä saisi palasen tästä mikä painaa rintakehääni raskaasti alaspäin, aiheuttaa hengitysvaikeuksia, sumeasti näkemistä, sulkeutumista omaan maailmaan ja halua vain kuolla.

Voisin päästä tästä eroon, jos haluaisin, mutta en halua. En haluamuideni hmisten sääliä, enkä apua, jota olen saanut vastointahtoani, en halua myöntää sairastavani tätä elämää pilaava sairautta, masennusta.